Zadarin Futsal Week 2016 pakettiin

7.9.2016







FC Kemi- Dinamo Zagreb lämmittely
FC Kemi- Dinamo Zagreb lämmittely

To aamu klo 8.00 aamupala ja klo 10.15 FC Kemin edustusjoukkueella kohtaaminen toistamiseen Zagreb Dinamoa vastaan. Ottelusta tuli varsin haasteellinen pienistä loukkaantumisista johtuen ja U-18 joukkueen selviämisestä U-19 sarjan finaaliin. Ottelussa pelasivat lähes kaikki juniorit isoja minuutteja, vastustajan pelatessa viimeisen valmistavan ottelunsa ennen siirtymistään Sveitsiin eliittijoukkueiden turnaukseen.

FC Kemin taktiikkana oli prässätä nuorilla ylhäältä ja kokeneemmilla pelaajilla tilanteen mukaan.

Taktiikka toimi jälleen ja Dinamon pelaajat kävivät lämpöisinä, kuten edellisessäkin kohtaamisessa.  Tämä otettiin kuitenkin kunnian osoituksena FC Kemin leirissä, sillä olihan se osoitus ammattimiesten olevan tosissaan joukkuettamme vastaan. Ottelu päättyi 2-5 tappioon ja FC Kemin maaleista vastasi Paavo Jokinen. Zagreb Dinamon otteet olivat jälleen murhaavia, varsinkin erikoistilanteissa, vaikka FC Kemi niitä jo huomattavasti paremmin puolustikin. Rutkasti jäi ottelusta jälleen oppia haaviin.

Leirin valmennuksellinen anti ja tavoitteet edustusjoukkueelle:

-erikoistilannepuolustamisen kehittyminen videopalaverien avulla
-yksilöllisen puolustamisen kehittäminen
-joukkueena puolustamisen kehittäminen
-pivot-pelaaminen
-korkea ja matala prässi
-roolitusten ja yksilöllisten vahvuuksien hakeminen

Kaikissa näissä tavoitteissa onnistuttiin hyvin ja jopa hyökkäyspeli pivotia käyttäen parani läpi turnauksen. Jos onnistumme näissä asioissa kansainvälisessä turnauksessa, onnistumme varmasti myös Suomessa. Leirin yksi tärkeimmistä tavoitteista oli löytää lisää pelaajia omista junioreista edustusjoukkueeseen ja siinä onnistuimme hyvin, kuten alla olevasta tekstistä tulette huomaamaan.

Maajoukkue

Näimme pelaajien kanssa kolme tasaista ottelua, joista jokainen pelaaja sai varmasti oppia. Lisämaustetta antoi Kemin omapoika Miika ”Maagi” Hosion vahvat otteet peleissä. Valmennusjohto sai viettää aikaa vapaasti maajoukkueen tapahtumissa ja valmentajat olivatkin aktiivisesti mukana oman tiukan aikataulun niin mahdollistaessa. Maajoukkueen taustat olivatkin usein katsomassa junioreidemme otteita, sillä kuuluhan usea pelaaja ns. tarkkailtavien pelaajien ryhmään. Varmasti monen juniorimme tavoitteeksi tuli pääseminen maajoukkueeseemme.

U-19 Finaali

Kroatian mestaruuden voittanut Kijevo oli valmistautunut otteluun värväämällä Mico Marticin johtamasta Zagreb Dinamosta muutaman pelaajan, ja tämäkös nosti FC Kemin leirissä vain lisää voitontahtoa. FC Kemi aloitti ottelun jälleen mallikkaasti ja johti puoliajalla jo 2-0 Kaapo Lepojärven ja Konsta Jussilan maaleilla.

Ottelu oli niin kovatasoinen, ettei voinut olla aistimatta molempien joukkueiden kyttäilyä ja virheiden etsimistä. Ottelu oli kuitenkin FC Kemin junioreiden hallinnassa, vaikkakin monen pelaajan otteista paistoi ensimmäistä kertaa jännitys. Kijevo pääsikin kaventamaan ottelun 2-1 FC Kemin omalla maalilla ja otti samalla viidennen kenttäpelaajan käyttöön. Kijevon pyörittelystä huolimatta, FC Kemi sai useita katkoja hyvällä puolustamisella, jota oli opiskeltu aamupäivällä videolta.

Katkoista ei kuitenkaan saatu sitä voittoon johtavaa maalia, vaikka pelaaja jos toinenkin pääsi sitä lähes tyhjään maaliin yrittämään. Paras paikka tuli Tuukka Pikkaraiselle, joka pääsi katkon seurauksena vastustajan kenttäpuoliskolle ja sijoitti pallon jo varmasti kohti maalia. Tässä vaiheessa vastustajan alin pelaaja torjui pallon maalivahtimaisesti käsillään ja FC Kemin leirissä huojennus oli valtava, sillä pidimme selvänä, että vastustaja pelaisi ottelun vajaalla ja olisimme voineet pelata pelin loppuun ilman riskejä. Näinhän ei tietenkään käynyt, kuten suuri joukko FC Kemin faneja HuuTv:stäkin näki, sillä vastustajan pelaaja sai vain keltaisen kortin ja Kijevon pyöritys jälleen jatkui. Niinhän siinä sitten kävi, että vastustaja tuli väkisin tasoihin ja ottelu odotti 6m pilkkukisaa.

Pilkkukisassa oli FC Kemillä kolmannen laukaisijan kohdalla mahdollisuus ratkaista ottelu, mutta sitä ei tällä kertaa meille suotu ja seitsemäs laukaisija ratkaisi ottelun Kijevon hyväksi. Tosin tässäkin kohtaa tuomaristo päästi lävitseen virheen, sillä Kijevo aloitti uuden kierroksen väärällä pelaajalla, mutta tähän ei tuomaristo emmekä me enää halunneet puuttua. Pienestä oli siis jälleen kiinni, ettei FC Kemi vienyt koko pottia, mutta kokemuksia ja hyviä pelaajia Euroopan huippuja vastaan saatiin jälleen ja hävetä ei tarvitse esityksiä.

FC Kemin juniorit pelasivat todella kuormitettuina ja näin ollen ei tullut yllätyksenä, etteivät pelaajien jalat ja pää enää viimeisillä minuuteilla kantaneet voittoon. Pojat antoivat kaikkensa kentällä ja heidän taistelutahto sai lähes myyttisiä piirteitä.

Valmentaja Markku Kalermon ja Kalle Huusko mietteitä turnauksesta:

Lähes kymmenen kansainvälistä ottelua 5 päivään ja sen päälle hieman joukkueiden yhteistä aikaa Zadarin kauniissa vanhassa kaupungissa, jonka auringonlaskua sanotaan itse Alfred Hitchcokin tulleen ihailemaan maailman kauneimpana.

Ensimmäisessä edustuksen ottelussa olimme pihalla kuin lumiukot Zadarin lämmössä. Tämä oli myös lähtökohtaisesti virhe meiltä valmentajilta, sillä oli hieman väärä paikka kokeilla pelin avaamista ja pallon hallintaa kansainvälisessä turnauksessa ensimmäisessä ottelussa.

Videoimme ottelun ja purimme sen palasiksi yhteisessä palaverissa. Ensimmäinen palaveri kesti todella pitkään ja seuraavina päivinä jokaisesta palaverista tuli edellistänsä lyhyempiä ja oli hieno huomata, kuinka paljon yhdessä opimme omasta pelaamisesta, sekä kuinka kokeneemmat pelaajat auttoivat nuorempia pelaajia tilanteiden purussa. Varsinkin erikoistilannepelaamisen puolustamista saimme rutkasti parannettua. Nuoret huomasivat, kuinka avoimesti edustuksen pelaajat myönsivät ääneen, että olinko todella noin pihalla puolustamisessani.  Nämä virheet 1v1 puolustamisvaiheessa saimme lähes täysin kytkettyä pois. Totta kai näitä aina yksittäisesti otteluissa jatkossakin tulee, mutta systemaattiset virheet ovat näiden pelaajien osalta saatu kitkettyä pois.

Saimme myös kokea miltä palaverit näyttävät Mico Marticin johtamina ja mihin asioihin hän videopalavereissa kiinnittää huomiota. Asiaa voisi verrata siihen, että pääsisi näkemään mitä Mourinho kertoo Manchester Unitedin videopalaverissa. Toki ei riitä, että asiat näkee ne pitää myös ymmärtää ja taktisessa mielessä palaverit Micon kanssa olivat jälleen silmiä avaavia.

Edustusjoukkueen osalta varsinkin pelit Micon johtamaa Dinamo Zagrebia vastaan olivat kuumia ja lupauksia herättäviä. Jos karsimme erikoistilannemaalit, pois niin olisimme pelanneet toisen ottelun tasan 1-1 ja toisen olisimme voittaneet 2-1. Näin helppoahan se ei toki ole, mutta kertoo missä olemme jäljessä huippumaita. Fyysisyys oli myös silmiin pistävää ja oli todella mukava saada pelata kuin miehet ja tämä nosti tempoa ja pelin tasoa. Ehkä fyysisyys olisi asia mihin Suomessa voitaisiin kiinnittää huomiota ja miettiä onko sen puute syynä, ettemme saa terävintä kärkeä kiinni.

Dinamo Zagrebia veikataan yhdeksi voittajaehdokkaaksi tämän vuoden Kroatian Liigassa, joten todella kovasta vastustajasta oli kyse. Mico kertoikin pelien jälkeen, että heiltä puutui pari pelaajaa loukkaantumisien vuoksi ja heitä säästeltiin Sveitsiin turnaukseen, jossa Dinamo kohtasi Tšekin moninkertaisen mestarin ja Portugalin mestari Benfican. Mukana Sveitsiin lähti myös U-19 finaalissa pelanneita pelaajia. Sveitsissä Dinamo onnistui voittamaan Tsekin mestarin ja hävisi Benficalle vain 1-0, joten tämä kertonee, mikä on taso Kroatiassa. Oli kunnia-asia saada pieniä meriselityksiä Micolta tuloksiin ja emme edes tohtineet mainita, että meiltä puuttui lähes kymmenen pelaajaa edustusjoukkueen viime kauden rungosta. Toisaalta junioreiden otteet olivat sitä luokkaa, että kyllä heistä moni pelaaja löytää itsensä Futsal-Liigasta kaudella 2016/2017.

 

U-19 joukkueen osalta oli turnaus jälleen sensaatiomainen. Pelkäsimme lähtiessämme Suomesta, että olemmekohan paljonkin jääneet jälkeen Euroopan huipusta junioripuolella, onhan Suomella tapana pärjätä U-17 joukkueillakin Euroopassa ja hävitä seuraavina vuosina useimmille maille, joita vielä edellisinä vuosina pyörittivät.

Niinpä edellisen vuoden U-17 turnauksen voitto ei mieltä paljoa lämmittänyt, vaan tuntui jopa taakalta, sillä huomasimme hallille kävellessämme miltä näyttävät U-19 pelaajat Euroopan huipulta. Koomiselta näytti näin jälkeen päin, kun katsoimme kuvaa, jossa finaalivastustajat olivat vierekkäin, kuinka pieniltä pelaajamme fyysisesti näyttivät. Toki vastustajallakin oli pari pienempää ja todella taitavaa pelaaja, mutta kyllä se selväksi tuli mitä Euroopassa tapahtuu 17-vuotiasta eteenpäin. Pojat kasvavat miehiksi sanan varsinaisessa mielessä ja meilläpäin vielä pelaillaan juniorisarjoissa.

Nyt voi kyllä myös sanoa, että onnistuimme tähän fyysiseen eroon valmistautumaan keskustellessamme valmentajien kesken keväällä. Tulimme tähän samaan tulokseen, jonka nyt näimme silmiemme edessä, vastustajat karkaavat fyysisesti ei taidollisesti. Onnistuimme siis keväällä rakentamaan Ari Uusitalon johdolla pojille yksilölliset fysiikka- ja ravinto-ohjelmat, lisäksi Kiviharjun Mikon voimamiesharjoitteet Ajoksessa auttoivat henkisestikin valmistautumaan tulevaan, sillä kentällä fyysisiä eroja ei näkynyt, vaikka pelaajamme olivat selvästi pienempiä vastustajaan verrattuna.

Turnauksen isoimpiin ja seuran isoimpiin voittoihin kuuluu ehdottomasti Unkarin U-19 maajoukkueen kaataminen. Katsoimme edellisenä päivän kuinka ammattimaisesti organisoitu maajoukkue oli ja niinhän heidän kuuluukin olla, jos puhutaan maasta joka on 20 sijaa FIFA-rankingissa Suomea edellä. Unkarin taustoissa oli pelkästään 10 henkilöä, joka vastaa käytännössä koko pienen seuramme henkilöstöä.

Unkari-ottelusta tulikin tulinen matsi ja pelasimme todella hyvää futsalia ja revimme Unkarin pelikirjasta sivun kerrallaan pois. Tuukka Pikkaraisen kolme maalia ottelussa olivat todella hienoja, mutta kuten joukkue turnauksessa osoitti, se ei ole muutaman pelaajan sirkus vaan vakavasti otettava tulevaisuuden joukkue Futsal-liigaan. Jokaisessa pelissä vastuuta kantoivat aina vain uudet pelaajat ja ykköskenttä loisti jokaisessa ottelussa: Eetu Alalahti mv, Tuukka Pikkarainen, Do Khupe, Ville Uimaniemi ja Veeti Lepojärvi.  Toinen kenttä oli muotoa: Konsta Jussila, Niko-Petteri Kuukasjärvi, Vesa Lilja ja Ville Angeria/Kaapo Lepojärvi. Apuja otteluihin tarjoilivat ensimmäiset minuutit futsalpeleihin ottanut Nico Mäki ja maalivahti Henri Montonen.

Ottelun päätyttyä oli todella outo olo, onko todella mahdollista, että Kemistä pienestä ja sympaattisesta seurasta voi tulla tämän tason joukkue, joka voittaa oman ikäluokkansa maajoukkueen? Suoritus johon ei mahdollisesti edes Suomen maajoukkue pysty parhailla resursseillaan. Totta se on ja asian tekee vielä ihmeellisemmäksi, että FC Kemin U-18 on ns. bussipysäkiltä koottu, eikä siinä ole kaikkia ns. alueen parhaita pelaajia. Nyt nämä pojat ovat kovalla työllä ja ammattimaisessa organisaatiossa saavuttaneet eurooppalaisen huipputason junioreissa.

Huh huh voi vain sanoa, turnauksen saavutuksia lisää vielä sekin, että suurin osa pelaajistamme pelasi samana päivänä useita otteluita ja jopa perätysten. Eivätkä ne ottelut olleet mitä tahansa otteluita vaan vielä kovempia matseja miesten huippujoukkueita vastaan. Kyllä näiden poikien otteita on vain pakko ihailla ja myös kehua vaikka se meille suomalaisille vaikeaa on.

Turnauksessa pojat pelasivat monta hyvää ottelua ja kiitokset Suomen palloliitolle, Petteri Tynille ja Jyrki Filpulle, että saimme nämä ottelut vielä suorina lähetyksinä kotikatsomoihin HuuTv:n kautta. Poikien pelien taktiset ja yksilölliset suoritukset eivät nyt kaipaa suurempaa kaivelemista, sillä tulokset puhuvat poikien otteiden puolesta ja sen jokainen katsoja näki niin paikan päällä kuin kotona ruudun ääressä.

Loppuottelussa sattuikin kaikenlaista ja vaikka tuomareiden sähläämiset hieman fiilistä heti ottelun jälkeen latistivat, pääsee finaali kyllä ikuisiksi ajoiksi kaikkien toimijoiden ja pelaajien muistoihin. Ennen ottelua saimme huomata, että Kroatian mestaruuden voittanut joukkue oli pestannut Mico Maticin johtamasta Zagreb Dinamosta muutaman yli-ikäisen pelaajan joukkoihinsa, jotta voisivat lyödä FC Kemin lattiaan. Näinhän ei käynyt ja emme hävinneet heille ottelua koko turnauksessa. Perussarjassa pelasimme 1-1 ja finaalikin päättyi 2-2, joten vahvistunut Kroatian mestari pystyi meidät kukistamaan vasta rankkareiden jälkeen. Finaalissa pelanneita Dinamon liigajoukkueeen vahvistuksia pidetään uusina Kroatian maajoukkueen tulevaisuuksina, herää kysymys minä meidän kaikkia pelaajia pitäisi tämän jälkeen kutsua. Meidän pojathan ikänsä puolesta voisivat osallistua vielä seuraavanakin vuonna kyseiseen sarjaan. Nythän tuliaisena oli sarjavoitto ja finaalista tappio rankkareilla, joka sekin opettaa ja antaa lisää nälkää pelaajille.

Useita kansainvälisiä pelejä, luotuja suhteita futsal huipulle, yhdessä vietettyjä iltoja ja Kroatian lämpöä, olihan se pojat reissu.

Hienoa oli huomata kuinka media HuuTv:n, Lapin Kansan ja Pohjolan Sanomien kautta reagoivat positiivisesti poikien menestykseen, eikä pieni seura Kemistä jäänyt ilman huomiota poikien onnistuessa. Isot kiitokset myös kaikille tukijoille ja somemaailmassa meitä tukeneille. Kiitokset myös Suomen maajoukkueen päävalmentaja Mico Marticille, sekä taustoille ottaessanne meidät avosylin vastaan. Tärkein kiitos kuuluu kuitenkin pelaajien vanhemmille, jotka ovat poikia taloudellisesti tukeneet. Nöyrät kiitokset vielä kerran teille kaikille.

 

Ps kuten aikaisemmin kerroimme jää finaali yhdeksi mieleen painuvimmaksi kokemukseksi eikä vähiten siksi, että ottelun jo häämöttäessä huomasimme yhden pelaajan puuttuvan riveistä. Lähdimme tarkistamaan hallin WC:tä, sillä sinne pelaaja oli aikaisemmin tiettävästi mennyt. Tarvitsimme neljä kroatialaista vahtimestaria avustamaan pelaajamme ulos kopista J Liekö tuokin kuulunut vastustajan taktiikkaan, sen verran kunnioitusta pelaajamme otteillaan keräsivät!