Syväluotaus Keijo Huuskon mietteisiin suomalaisesta jalkapallosta ja futsalista

18.8.2016


Keijo Huusko Futsal-Liiga sopimukseen


FC Kemillä oli eilen historiallinen päivä. Ville Uimaniemi pelasi ensimmäisen ottelunsa UEFA Futsal Cupissa, näitä pelejä Keijo Huusko pelasi jo 15 vuotta sitten. Nähdäänkö tarinalle joskus yhteinen loppu FC Kemin paidassa?

Kausi 2001 Veikkausliigassa, loistava loppukausi ja futsalissa FT Kemi-Tornion kanssa UEFA Cup karsintapeleissä 19-vuotiaana, silloin Ville Uimaniemi taapersi ja pelasi kaksivuotiaana vaipat pöksyissä palloa. Miten tähän on päädytty?
 


Sportin Lissabon 2001, miksi?

  • Pelattiin Futsalin UEFA Cup pelejä Lissabonissa Portugalissa. Joukkueen seitsemästä maalista taisin tehdä viisi tai kuusi. Espanjalaista joukkuetta vastaan tein viisi maalia ja sen jälkeen en saanut olla rauhassa portugalilaisten päättäessä saada minut sopimuspelaajakseen. Huhut kantautuivat myös Suomeen ja VPS:n toimistolta oli soitettu jo muutamaan otteeseen päästyäni hotellille.


Päätit satsata VPS:n ja jalkapalloon?

  • Olin Veikkausliigan sopimuspelaaja ja tavoitteeni olivat ulkomailla. Pelasin kaikki junnumaajoukkueet läpi, joten päätin, että satsaan futikseen. Jalkapallossa minulle tarjottiin myös sopimuksia Turkin liigasta ja Englannista esim. Bristol Citystä, mutta perhesyistä katsoin, että Pohjoismaat olisivat siinä vaiheessa uraa parempia.  Kysyin tilanteessa neuvoa Antti Muuriselta, joka myös totesi Norjan Tippeliigan parhaaksi A-maajoukkueen kannalta, koska siellä pääsisin ehkä pelaaman koko ajan. Sen hetkinen A-maajoukkue oli todella kova: Litmanen, Hyypiä, Tihinen, Pasanen, Nurmela, Väyrynen, Forssell, Johansson, Kolkka, Kuqi jne… Futisura päättyi kuitenkin Norjaan 2010 vakaviin loukkaantumisiin. En pystynyt enää jatkamaan ammattilaisuraa ulkomailla, sillä vaatimustaso ja tempo ovat aivan eriluokkaa kuin Suomessa.
     
  • Silloin Suomessa oli vielä jonkinlainen tempo liigassa ja en ymmärrä, että nykyisin raahataan mitä sattuu pelaajia rajojen ulkopuolelta ja omat pelaajat eivät saa kasvaa rooliinsa. Liigan taso on vain heikentynyt noista vuosista ja ulkomaalaisia on tullut vain lisää. Ymmärrän 1-3 ammattipelaajan tuoman tason noston, mutta en tätä pelaajarulettia. Jari Litmasella oli tähän hyvä ehdotus, rajoitetaan ulkomaalaispelaajien määrää.
     
  • Nykyisestä Veikkausliigasta on vaikea pelaajien nousta edes muihin pohjoismaisiin sarjoihin, eikä puhettakaan, että saisit agentteja/scouetteja paikan päälle katsomaan pelejä. Vaikka Veikkausliigassa on useita hyviä pelaajia meidän mielestä, kertovat agentit/scoutit samaa tarinaa, tempo on niin hidas Suomessa, etteivät jaksa tulla sen vuoksi katsomaan pelejä/pelaajia.
     
  • Pelatessani vielä ammattilaisena, Könönen, Pasoja, Nyberg, Tihinen, Tainio, Jaakkola ja Sillanpää pelasivat myös ulkomailla. Nämä nimet pelkästään Meri-Lapin alueelta, montako pelaaja on nyt?
     
  • Tarkoituksena ei ole haukkua nykyistä menoa, vaan kertoa miltä asiat näyttävät Ex-ammattilaisen silmin.  Pohjoismaissa valmentaa nyt monia entisiä pelikavereitani joiden kanssa käymme keskusteluita suomalaisista pelaajista. Yksi vaiettu ongelma on, etteivät Veikkausliiga pelaajat ole riittävän hyvässä kunnossa päästäkseen ulkomaille. VO2MAX arvot ovat ihan eri luokkaa Norjan liigassa, kuin Veikkausliigassa. Lähtiessäni Norjaan olin treenannut 3kk henkilökohtaisen fysiikkavalmentajan kanssa ja olin omasta mielestäni todella hyvässä kunnossa. Ensimmäisenä päivänä oli testit, joiden tulokset kertoivat, että en pääse joukkueen harjoituksiin ennen kuin kunto on riittävä. Juoksin seuraavat 4 viikkoa omaa ohjelmaa ja voin kertoa, että halu päästä joukkueen mukaan oli kova ja kunto kasvoi. Samaa ohjelmaa juoksi vierelläni John Obi Mikel, joka siirtyi Chelseaan kauden päätteeksi.
     
  • Olin taidoiltani ihan yhtä hyvä pelaaja kuin muutkin, mutta tempo oli vain niin kova, ettei ilman lisäharjoittelua ollut mahdollisuuksia selvitä vauhdista. Päästyäni samalle tasolle muiden pelaajien kanssa jaksoin tehdä töitä omilla vahvuuksillani pidempään, aktiivisemmin ja koko treenien ajan. En ainoastaan jaksoittain, siinä ehkä isoin ero miksi tempo on niin kova maailmalla, pelaajat jaksavat tehdä asioita aina uudelleen ja uudelleen tilanteesta toiseen niin harjoituksissa, kuin peleissä.


Miksi nyt Futsal?

  • Futsal on kasvava laji, jossa näen paljon kasvumahdollisuuksia ja tykkään edelleen kovasta temposta, jota futsal pystyy tarjoamaan.  Minusta nykyisin suomalaisilla pelaajilla on paremmat mahdollisuudet ammattilaisiksi futsalissa kuin futiksessa, varsinkin täältä pohjoisesta. Säännötkin ovat muuttuneet futiksen suuntaan ja se uppoaa paremmin pelaajiin ja yleisöön. Suomessa saa käyttää fyysisyyttä enemmän futsalissa kuin jalkapallossa.
     
  • Pelatessani Lissabonissa v.2001 futsalia, sai siellä käyttää enemmän fyysisyyttä kuin tämän päivän futiksessa Suomessa.
     
  • Futsalin taso on myös noussut huimasti, pelaajien ammattimaisuus on lisääntynyt ja ennen kaikkea valmentajien tietotaito ja kiinnostus ovat kovaa luokkaa.  Tässä asiasta pitää kiittää Palloliittoa ja Jyrki Filppua, sillä Mico Marticin naaraaminen maailmalta on ollut suomalaiselle futsalille jättipotti. Tätä tietotaitoa liitto on kiitettävästi myös jalkauttanut koulutuksilla valmentajille ja seuroille.
     
  • Futsal-peliä ymmärtävä valmentaja ja pelaaja ovat taktisesti edellä jalkapallossakin. Myös Mico Martic ja Dusan Matic ovat tartuttaneet Futsal-viruksen seuraamme ja suomalaisiin.  Enkä voi olla mainitsematta Panu Aution tekemää työtä futsalin eteen. Panu on tuonut lajia kaikkien suomalaisten tietoisuuteen ja tällaisia pelaajia laji tarvitsee jatkossakin.
     
  • Minulla on käsitys sekä futiksesta että futsalista, niin kansainvälisesti kuin paikallisesti. Lisäksi minulla on omakohtaista kokemusta molempien lajien A-maajoukkueista pelatessani vielä ulkomailla ammattilaisena.
     
  • Uskon, että futsal tulee räjäyttämään potin, kuten salibandy teki muutama vuosi sitten. Talvilajina ja tapahtumarikkaana pelinä yleisö hullaantuu peleissä ja lajin edelleen kehittyessä kaikki tulee menemään vielä vauhdilla eteenpäin.

Tavoitteet futsalissa?

  • Kehittää lahjakkaita nuoria pelaajia, joita kiitettävästi FC Kemistä löytyy tästä hyvänä esimerkkinä Ville Uimaniemi. Haluan myös edelleen tyydyttää omaa voittamisen halua, joka ei ole sammunut mihinkään. Tämä on myös varmasti suurin asia mitä suomalaiset pelaajat mielestäni tarvitsevat ja sitä ei kunnolla täällä ymmärretä, eli jos saan, voittamisen tahtoa tartutettua pelaajiin olen jo onnistunut.
     
  • Futsal sopii paremmin pohjoiseen esim. Islannissa entiset joukkuetoverit panostivat talvella paljon futsaliin. Ei Islannissa ollut halleja ja A-valmentajia kuin kourallinen, kun heistä alkoi tulla ammattijalkapalloiljoita Eurooppaan.  Kyselinkin kiinnostuneena mitä te siellä talvella hommaatte? Tajusin kuinka samankaltaisista peleistä ja olosuhteista tulimme. Nyt Islannin menestys tuo mieleeni nuo keskustelut pelaajien kanssa ja ymmärrän paljon yhtäläisyyksiä Suomeen ja itseeni. Pikkupoikana jo pelasimme leikkikentällä, pihoilla pienpelejä ja myöhemmin futsalista sain talvisin tyydytystä voitonnälkääni.

Miksi futsal on hyvä vaihtoehto Suomessa?

  • Esimerkiksi Miika Hosio oli aikoinaan valmis Veikkausliigapelaaja, mutta siitä huolimatta hän ymmärsi, etteivät paukut riittäisi ulkomaille, joten hän valitsi futsalin kansainvälisten pelien / maajoukkueen takia. Ymmärrän pelaajan valinnan nyt paljon paremmin.
     
  • Suomessa futispelaaja ei voi olla ammattilainen 20-vuotiaana. Nuoria pelaajia pidetään liian vanhoina eikä anneta mahdollisuutta toimia täysin urheilun ehdoilla kaikissa Veikkausliiga-seuroissakaan. Päästäkseen ammattilaissarjoihin tarvitsee itse tehdä asioita seuran toiminnan ulkopuolella, jotta voi saavuttaa unelmat. Tähän harva pelaaja on valmis ja ei ymmärretä mitä se pelaajalta itseltään vaatii saavuttaakseen ammattilaisuuden. Futsalissa ammattilaiseksi voi kasvaa, vaikka Suomen pohjoisimmasta liikuntasalista. Jalkapallossa tämä on huomattavasti haastavampaa.

Nuorten pelaajien taso nykyisin?

  • Nykyiset pelaajat ovat taitavampia pelaajia. Suurin ongelma on, ettei nuorilla ole kokeneita ammattilaisia rinnalla. Suomessa 25-vuotiaana pelaajat joutuvat viimeistään oikeisiin töihin, näin ei synny kulttuuria, eikä jatkumoa.
     
  • Eli meillä ei ole vielä ammattimaista kulttuuria, mutta tätä toki yritetään niin futiksessa kuin futsalissa parhaillaan Suomeen rakentaa. Pelkään vaan, että futiksessa ollaan jo pahasti myöhässä. On kangistuttu vanhoihin kaavoihin tai sitten keksitään 2 vuoden välein jostain päin maailmaa uusia ideoita ja vaihdetaan taas suuntaa parin vuoden päästä. Ei synny omaa kulttuuria tehdä asioita. Tuntuu, että menetimme tämän mahdollisuuden luoda jotain omaa Roy Hodgsonin lähdettyä maajoukkueesta. En itsekkään tykännyt tyylistä, mutta ymmärrän mitkä olivat vahvuudet nimekkäistä pelaajista huolimatta. Yksi osa ammattimaisuutta on ymmärtää, mikä on joukkueen parhaaksi ja miten saat roolin, jolla auttaa joukkuetta ja itseäsi, ei miten se sinulle annetaan, koska sitä ei maailmalla anneta.
     
  • Nykyisten nuorten pelaajien henkinen kasvu myös epäilyttää heidän saadessaan kaiken lähes ilmaiseksi. Pelasin 15-vuotiaana KPT-85 ykkösdivisioonaa, jossa oli nuoria ja kokeneita pelaajia. Joukkueeseen paikka piti ansaita ja moni pelaaja jätti sen käyttämättä. Hyvänä esimerkkinä vaatimustasosta toimi Arto Paananen- ”koulu”. Jos Apen koulun kesti, tiesi pääsevänsä pitkälle. Kokeneet pelaajat Apen johdolla näyttivät mitä on vaatimustaso, asenne ja henkinen kestävyys. Sen jälkeiset kapteenit, kuten esim. arvostamani Tommi Kautonen ym. eivät olleet mitään Apen rinnalla, vaikka hyviä pelaajia olivat ja arvostettavia koutseja nykyisin.  Apessa oli jotain erityistä, jota olen halunnut myös nuorille opettaa. 
     
  • Tuntuu, ettei Suomessa ole enää vahvoja persoonia kentillä ollenkaan. Jopa liigajoukkueissa valmentajat pelkäävät näitä voittaja tyyppejä ja yrittävät polkea samaan muottiin kaikkien kanssa. Yleisö kaipaa persoonia, niin ulkomailla kuin Suomessa. Kemissäkään ei näe enää Arto ”Ape” Paanasen tai Juhani ”Hiski” Himangan kaltaisia persoonia.

Futsalin tulevaisuus Suomessa ja FC Kemissä?

  • Futsalilla on tavallaan uusi mahdollisuus tehdä asiat paremmin ja kansainvälisesti. Tämä oli myös tärkein syy, miksi olin valmis tarttumaan FC Kemin tarjoukseen futsalissa. Haluan kokea kansainvälisiä pelejä ja seura on myös tehnyt uuden managerin johdolla valtavasti töitä todistaakseen minulle, että haluavat pelata pelejä Suomen rajojen ulkopuolella. Tämä on paras tapa opettaa nuoria pelaajiamme kohti ammattimaisuutta.
     
  • Futsalin valmennuksen ja pelaajien tason nousu tukee myös jalkapalloa, sillä Futsal-Liiga on äärimmäisen kova sarja Suomen mittavakaavassa.
     
  • Veikkausliiga valmentajien pitäisi tarkemmin katsoa Futsal-Liiga kentille. PS Kemi teki näin viime talvena. Tästä esimerkkeinä Joona Veteli, Aleksi Gullsten, Topias Wiena, Paavo Jokinen, Henri Louste ja Joni Lehosmaa. Nämä pelaajat pelkästään FC Kemistä mainittuna.
     
  • Jos pelaaja pärjää Futsal-liigassa taitojensa ja pelikäsityksen puolesta, on futis enää fysiikasta ja ”päästä” kiinni.
     
  • Treeneissä näkee monesti hyviä jätkiä, mutta kun laitetaan pelipaita päälle, niin nähdään todelliset voittajat. Viimekädessä kaikki on siis kiinni ”päästä”, eli henkisistä ominaisuuksista.


Manageri Mikko Korkiakosken kommentit Keijon sopimuksesta:

Tultuani kesällä seuraan uutena toimijana halusin ensimmäisenä tehdä sopimukset valmentajien Markku Kalermon ja Kalle Huuskon kanssa. Heidän saavutukset olivat vertaansa vailla suomalaisessa futsalissa viimeiseltä kahdelta kaudelta. He taas halusivat ensimmäisenä vakuutuksen, että pystyisin saamaan Keijon sopimuspelaajaksi, sekä kansainvälisiä pelejä joukkueelle lisää. Sain tehdä todella töitä vakuuttaakseni Keijon, että lähdemme ulkomaanleirille ja alamme toimia ammattimaisemmin seurana futsalin eteen.

On ainutlaatuista, että edustusjoukkueessa pelaa seuran oma kasvatti, joka on pelannut ammattilaisen lähes 10 vuotta ulkomailla ja edustanut maajoukkuetta niin futsalissa kuin futiksessa. Toivottavasti pystymme vastaaman haasteeseen ja tarjoamaan tämän tason pelaajalle ympäristön, jossa hän haastaa nuoret lupaukset kohti unelmiaan.

Sopimus on yksivuotinen, mutta en näe esteitä, etteikö Keijo pelaisi tulevaisuudessakin seurassamme ja pystymme toteuttamaan Keijon ja seuran tavoitteet nuorten pelaajien saamisesta kansainvälisille kentille.