B-junnut Suomen Mestaruus 2012 ja henkisiä jurinoita

20.3.2012

B-junnut Suomen Mestaruus 2012 ja henkisiä jurinoita

 

Suomen mestaruus 2012 Futsal B-juniorit FC Kemi ja vähän muutakin!

Nyt se sitten tapahtui! Pojat menivät ja voittivat futsalin Suomen mestaruuden 17.3.2012 Ylöjärvellä pelatussa turnauksessa. Saavutus on historiallinen koko seuramme ja Kemin kaupungin historiassa. Yksikään poikajoukkue ei ole saavuttanut futsalissa Suomen mestaruutta. Me teimme sen ensimmäisenä. Olen ylpeä poikien saavutuksesta ja samalla helpottunut kovan työn tuottamasta riemusta, joka poikien kasvoilla oli tuomarin viheltäessä finaalissa pilliinsä ottelun päättymisen merkiksi.

Ja mitä tulostaululla lukikaan; oma kasvattiseurani ja yli 90-vuotinen historia kemiläisten nuorten liikkuttamisessa oli tuonut meille mestaruuden ja millä esityksellä. Viime vuoden mestari taipui kunnioitettavin lukemin 6-0. Tulos on ihan käsittämätön otettaessa huomioon, että ottelussa pelattiin vain 20 min tehokasta peliaikaa.  Vastustajalla ei ollut minkäänlaisia mahdollisuuksia haastaa taitavia, älykkäitä, teknisiä, energisiä ja uskaliaita pelaajia finaalissa. Tämä on todellinen osoitus valmennuksen osaamisesta virittää joukkue oikeaan vireyteen ja kestämään suurten otteluiden tuomat paineet. Tässä onkin hyvä mainita samalla, ettei seuramme valitsema linja ole aina ollut kaikkien mieleen ja soraääniä on kuulunut tavasta jolla valmennamme. Mutta tässä on nyt kaikille arvostelijoille miettimisen paikka, miten voi olla, että meidän valitsema linja tuo vuodesta toiseen mitaleita ja menestystä näin pieneen kylään ja kehittää maajoukkuetason pelaajia paljon suhteutettuna pelaajamäärään?

Pelaajamassamme on ihan eri tasoa verrattuna esimerkiksi Ouluun tai Rovaniemeen puhumattakaan etelän suurista kaupungeista. Silti nämä eivät pysty meitä voittamaan vaan voitamme finaalin suveneerilla esityksellä 6-0. Kritiikkiä pitää olla ja sitä pitää kestää. Tämä on ainoa tapa kehittää ja tarkastella omaa tekemistä niin pelaajan kuin valmentajan, mutta faktat faktoina. Usko omaan tekemiseen ja unelmaan ovat tärkeitä. Näilläkään asioilla ei ole mitään merkitystä ellei nuorella ole ympärillään oikeita ihmisiä ja visioita. Visiot ja unelmat ovat tärkeitä polttoaineita mitä nuorelle pelaajalle voidaan antaa, jotta hän jaksaa taistella treeneistä toiseen ja hoitaa myös kotona läksynsä. Kiitän tässä samalla Oleg Epritseviä, joka toi alueellemme futsalin ja samaan hengen vetoon Kari ”Väikkä” Vaaltoa, joka taas on tuonut niin minunkin kuin nuorten tekemiseen intohimon. Kiitokset Oleg ja Väikkä!

Kiitokset myös muillekin uralla minua valmentaneille, kaikilta teiltä olen monia asioita oppinut ja siirtänyt niitä valmennettaviini.

Olen nyt itse valmentajana nostanut KPT-85 B-juniorit 1. divisioonaan seuran jonka perustajajäseniä FC Keminä olemme. Olen ollut vaikuttamassa/valmentamassa FC Kemin b-junioreiden noususta 3. divisioonasta aina 1. divisioonaan. Valmentanut FTK:n naisten joukkueen kahteen Suomen Cupin hopea sijaan, maailmancupin hopeaan ja vastikään Suomen mestaruuteen. Miesten puolella olen nostanut FTK:n 1. divisioonasta liigaan ja FTK:n miehet myös pysyi vät seuraavan kauden liigassa alaisuudessani. Olen pitänyt PS Kemi kingsit 1. divisioonassa kaudella jolloin kukaan tervejärkinen valmentaja ei uskaltanut lähteä taistelemaan sarjapaikasta keskenkauden heikossa, lähes katastrofaalisessa tilanteessa. Kausi, jolloin kaikki ammattilaiset olivat varmoja ja antoivat ymmärtää, että teet itsemurhan valmennuksellisesti jos menet nyt mukaan. Miten kävikään, pidin joukkueen 1. divisioonassa. Valmensin myös poikien Pohjois-Suomen P96 piirijoukkuetta kaudella 2011. Joukkue saavutti piirienvälisessä turnauksessa b-lohkon voiton häviämättä peliäkään. Saavutus, johon Pohjois-Suomen piiri ei ole vuosiin kyennyt. Kaiken tämän olen saavuttanut 3-vuoden aikana. Saavutuksia mihin moni valmentaja ei pysty koko urallaan. Tekeekö se minusta nyt paremman valmentajan kuin muut ja joukkueista joita valmennan? Vastaukseni kysymykseeni on ei, sillä tässäkin kaupungissa on monta valmentajaa, jotka ovat varmasti saavuttaneet enemmän, tai tulevat saavuttamaan kuin minä. Kenenkään saavutuksille ei saa olla kateellinen tai katkera. Pitää vain katsoa peiliin ja tehdä oma työ paremmin, jotta voi saavuttaa muiden saavutukset tai olla jopa parempi. Eikä kaikkea voi mitata mitaleilla ja menestymisellä. Monesti tärkeämpänä on saada lapset liikkumaan ja jos sieltä joku menestyy myöhemmin niin hyvä niin.

Liian monesti kuulen sanottavan, että eihän tuo ole vielä mitään ja samalla ei olla valmiita itse tavoittelemaan edes tätä tasoa vaan vähätellään toisten saavutuksia ja jatketaan taistelua hiekkalaatikolla. Sama on nähtävissä pelaajien kohdalla, jotka ovat täältä pois lähteneet ja saavuttaneet arvostuksen maailmalla. Tänne tullessa heiltä odotetaan mahdottomia ja kun mahdottomaan ei ylletä todetaan ei heistä mihinkään ole, eikä ole ollut. Ei ymmärretä kuinka pienestä erot menestymiseen huipulla ovat.  Tai kuinka paljon on vaadittu työtä ja ripaus jopa onnea, että täältä on maailmalle pelaajia ja valmentajia päässyt.  Ne pelaajat ja valmentajat jotka haluavat menestyä ovat kunnioittaneet muiden saavutuksia ja tehneet oman työnsä paremmin ja kovemmin kuin koskaan, jotta ovat itse kyenneet saavuttamaan menestystä. Alueeltamme on lähtenyt todella paljon menestyjiä aina maajoukkuetasolle niin pelaajina kuin valmentajina ja näin tulee varmasti jatkossakin tapahtumaan.

Uskokaa nuoret itseenne ja asettakaa tavoitteet riittävän korkealle, jotta voitte saavuttaa edes osan siitä. Kaiken A ja O on usko itseensä ja omaan tekemiseen. Kaikille meille tulee myös epäonnistumisia, kuten minullekin on niitä mahtunut tähän samaiseen 3-vuoden jaksoon. Epäonnistumisia tulee ja niistä pitää oppia.  Tärkeää on jaksaa noudattaa sitä omaa jokapäiväistä harjoitussuunnitelmaa välittämättä mitä muut sanovat, tai pyrkivät sitä muilla houkutuksilla horjuttamaan. Tämä ei tarkoita sitä, ettei pidä arvostaa muiden kommentteja ja neuvoja. Juttu on kuitenkin siinä, että menestykseen voi päästä montaa eri kautta, mutta kaikille niille yhteistä on raakatyö ja usko itseensä.

Moni voi kuvitella, ettei nyt yksi Suomen mestaruus kesää tee. Väärin! Juuri se ensimmäinen näille pojille on se tärkeä uran kannalta. Osa pelaajista ei tule enää koskaan saavuttamaan Suomen parhaimman titteliä eikä tarvitsekaan. Nyt he ovat Suomen parhaimpia ja ovat sen kovalla työllä ansainneet ja kukaan ei koskaan voi viedä sitä pojilta pois. Parhaimmassa tapauksessa osalle pojista tämä oli vasta lähtölaukaus ja he tulevat voittamaan vielä monta mestaruutta, mutta kukaan ei voi sitä etukäteen ennustaa. Usko siis unelmiisi ja harjoittele/elä niin kuin ammattilainen, jotta voit olla joskus ammattilaisena. Voit myös olla pelaajana nauttimassa harjoittelusta ja hankkimassa kokemuksia myöhempää elämää varten. Motiivilla ei ole merkitystä vaan tärkeintä on, että teet sen sydämestäsi ja annat kaikkesi sen eteen.

Pitää myös muistaa, että itseensä uskominen ja siitä ulospäin kertominen on meille suomalaisille vaikeaa ja aiheuttaa monesti kateutta ja kommentointia päähännoususta. Nämä asiat on hyvä erottaa omasta tekemisestä jo aikaisessa vaiheessa uraa. Olemme monesti liian ujoja ja varovaisia sanomaan olevamme hyviä jossakin. Miksi emme tätä sano ulospäin jos siihen kerta itse uskomme? Tässä meillä on paljon opittavaa muualta päin maailmaa. Toki kaikki olemme erilaisia ja ei ole yhtä ja oikeaa tapaa menestyä tai edes uskoa siihen.

Olen valmentajana etuoikeutettu. Sain nostaa pytyn kattoon kasvattajaseurani valmentajana joukkueessa, joka on merkinnyt sydämelleni kaikkein eniten valmentajana. Olen sanainkuvailemattoman onnellinen myös kaikkien niiden puolesta, jotka ovat vuosien saatossa seuramme eteen töitä tehneet. Erityisen onnellinen olen erään seuramme valmentajan puolesta, joka ei koskaan tee numeroaan itsestään ja jonka valmennuksesta nämäkin pelaajat ovat minulle tulleet. Toivottavasti tämä auttaa sinuakin jaksamaan vielä seurassamme pitkään.

Olemme aikaisemmin saavuttaneet mestaruuksia jääpallossa ja painissa, mutta 2000-luvulla on menestys joukkuetasolla ollut heikompaa. Samalla tosin yksilötasolla seurasta on tullut lukuisia ammattilaisia, mutta joukkuemenestyminen on ollut heikkoa. Siksi juuri tämä mestaruus on niin tärkeä seuramme tekijöille ja tukijoille.

Futsal lopputurnaus B-juniorit 2012

Turnauksessa voitimme ensimmäisen ottelun 9-0, mutta jouduimme ahtaalle alkulohkon toisessa ottelussa ollen tappiolla jo 0-2. Tästä muodostui turnauksen kulminaatiopiste. Tappiolla olisimme päässeet kyllä jatkoon, mutta henkisesti tappio olisi voinut olla se ratkaiseva tekijä, ettemme olisi yltäneet mestaruuteen. Tässä tulemme siihen henkiseen kanttiin johon olemme Keijon kanssa poikia valmentaneet jo useamman vuoden. Älä pelkää häviämistä niin paljon ettet uskalla voittaa. Moni luulee, että vaatimustasomme on liian korkea ja aiheuttaa häviämisen pelkoa, mutta näin ei ole. Tarkoituksena on tehdä jokaisesta harjoituksesta, suorituksesta ja harjoituspelistä niin haastava ja henkisesti raskas, että tosi paikan tullessa pupu ei tule pöksyyn vaan peli avautuu jo niin monesti harjoituksissa toistettujen tilanteiden toteutuessa tärkeässä ja paineita aiheuttavassa pelissä. Tämä on todella oleellinen asia poikien menestyksessä. Jatkuva vaatiminen ja riman asettaminen jokaisessa harjoitteessa mahdollisimman korkealle, ymmärtämällä samalla ryhmän tasoerojen asettamat rajat. Tässäkin apuna on ollut Kennan ammattilaisuus. Miksi monesti mietitään, että pitää mennä katsomaan tuonne Ruotsiin mitä siellä tehdään ja tulla kansion kanssa kotiin ja alkaa tekemään niin. Meiltä löytyy seurasta ihmisiä, jotka ovat ne asiat jo maailmalla itse kokeneet eivät pelkästään katsoneet, siitä se ero löytyy. Ei aina tarvitse lähteä Barcelonaan katsomaan mitä voisimme tehdä, jotta voisimme pelata kuin he. Emme vain kykene pelaamaan niin sillä meillä ei ole sitä rahaa eikä pelaajamassaa mistä valita pelaajia, jotta voisimme pelata kuin Barcelona. Oman työn ja ammattilaisten arvostaminen siitä FC Kemi on tehty.

0-2 tilanteessa joukkueesta paljastuvat ne todelliset johtajat, jotka ottavat homman haltuun ja nostavat joukkueen uudelle tasolle. Niitä tästä joukkueesta löytyi useita. Heikolla hetkellä päät eivät valuneet hartioiden sisään vaan esim. Joona Veteli, Samuli Lätti ja Valtteri Vainionpää ottivat isännän elkeet ja päättivät voittaa ottelun. Poikia seurasi lauma nälkäisiä pelaajia, jotka janosivat voittoa. Tämä nälkä riitti 2-2 tasapeliin ja varmisti samalla meille lohkovoiton. Tärkeimpänä kuitenkin antoi jokaiselle pelaajalle uskoa, että pystymme yhdessä mihin vain. Jokainen pelaaja pääsi turnauksessa kentälle ja osa varmasti harmillisen vähän, mutta nämä pelaajat olivat kauden aikana muissa peleissä isommassa roolissa ja siksi erittäin tärkeitä joukkueelle.

Puolivälierässä pelimme oli rauhallista ja eteni kohti voittoa tiukalla puolustamisella ja Joakim Väärälän hyvillä esityksillä maalinsuulla. Lisähaastetta tarjosi Samuli Lätin huili, kahdesta keltaisesta kortista. Tämä ei kuitenkaan menoa haitannut vaan Teemu Lantto, Do Khupeh, Jimmy Vettainen ja Joni Lehosmaa pääsivät suurempaan rooliin.

Välierässä poikien itsevarmuus ja osaaminen alkoi nousta kohti kattoa. Maajoukkuevalmentajan pyöritellessä silmiään poikien esittäessä mitä ihmeellisimpiä ratkaisuja paineen alla ja vastustajan jatkuvat rikkeet eivät saaneet millään heilautettua poikiemme itseluottamusta. Voitto suveneeristi kaksi kertaa kookkaammista ja voimakkaammista pelaajista lukemin 5-1 sai poikien suut hymyyn. Tässä vaiheessa astui taas vaatimustaso kuviin.

Sanoimme; ”Pojat emme ole vielä saavuttaneet päämäärää, vain voittaja muistetaan ja kohti finaalia”. Pojat ihmettelivät ja päättivät, että näin on, emme ole vielä tyytyväisiä vaan haluamme voittaa.

 

Finaali 17.3.2012 Ylöjärven monitoimihalli.

Päivän kuluessa on katsomoon saapunut pelaajiemme vanhempia, jotka ovat lähteneet aamulla klo 04 ajelemaan kohti Tamperetta tietämättä päättyvätkö poikien pelit jo alkusarjaan vai etenevätkö he pidemmälle. Ylpeät vanhemmat odottavat mitähän tästä tulee. Pelaajat saapuvat 5 min ennen ottelun alkua kentälle, jotta olimme saaneet palautella kroppaa mahdollisimman pitkään välierän jälkeen. Peli alkaa ja jännitys suorastaan tihkuu pelaajien ja vanhempien kasvoilta. Miten tässä tulee käymään?

Ottelusta toiseen alhaalla vastustajan peliä katkoneet Eetu Pääkkölä ja Joona Veteli katsovat toisiaan ja päättävät, hoida Eetu sinä nyt puolustaminen niin minä käyn vähän hyökkäämässä. Kyseessä on finaali turnauksen tärkein ottelu ja mitä tämä meidän kapteeni tekee, joka on ollut täysin ohittamaton pohjapelaaja, käynyt pelaamassa maalissa ja avannut lukemattomilla älykkäillä syötöillä lukuisia maaliteko paikkoja muille pelaajille. mm. syöttänyt (turnauksen maalipörssin voittajan) Topias Wienan maaleista lähes puolet. Kapteeni ottaa pallon, pyörittää kokokentän solmuun ja laukoo maalin, tekee tämän toisen kerran, käyttää kolmannella kerralla Samuli Lätille palloa ja saa pallon takaisin ja taas maali. Kolme maalia finaalissa uskomattomalla pelillä läpi turnauksen ja mies on kuin ”Messi”, täysin viilipytty. Siinä oli sitä johtajuutta mitä suomalainen jalkapalloilu kaipaa. Kaikkien ei tarvitse puhua ja meuhkata vaan omalla tekemisellään ja tyylillä jokainen voi auttaa joukkuettaan kohti menestystä. Tarvitsemme kaikkien tyyliä ja tekemistä kohti unelmia. Tässä täyttyi 15 pojan unelma, josta jokainen hieman epäili 2-vuotta sitten asetettua tavoitetta Suomen mestaruudesta futsalin B-junioreissa.

Finaalissa onnistuivat kaikki pelaajat laajalla rintamalla, mutta erityisesti Samuli Lätti ja Joona Veteli olivat läpi turnauksen ihan omalla tasollaan. Turnauksen jälkeen sain onnittelut futsalin miesten maajoukkueen päävalmentajalta, joka seurasi läheltä kaikki ottelumme. Jouni Pihlaja onnitteli joukkuetta todella mahtavasta turnauksesta ja taidokkaasta pelaamisesta. Maajoukkueen päävalmentaja katsomassa tulevia maajoukkuepelaajia SM-finaalissa ja pojat latovat 6-0 lukemat tauluun ennen näkemättömällä taidolla, intohimolla ja uskalluksella. Voimmeko valmentajat ja vanhemmat olla enää ylpeämpiä pojista? Kiitoksia!

PS. Kiitokset myös Akatemian pojille kovista harjoituspeleistä joissa ei säästelty fyysistä, eikä henkistä puolta. Isot kiitokset myös Janne Oksalalle, Jouni Impiölle, Kyösti Kähköselle ja Keijo Huuskolle. Ilman teidän panosta emme olisi nyt tässä. Kiitoksia myös sponsoreille ja varsinkin pelaajien vanhemmille, että voimme tavoitella unelmia! Lopuksi vielä kiitokset Kemin kaupungille ja Ilkka Kotalalle hyvistä harjoitusmahdollisuuksista Tervahallilla. Kiitos vielä sinulle, että jaksoit lukea loppuun :)

Kemissä 20.3.2012, 
Junioripäällikkö Kalle Huusko