Jippo-FC Kemi A-jun 21.9.2014 (1-1) 1-2

22.9.2014

Jippo-FC Kemi A-jun 21.9.2014 (1-1) 1-2 Joensuu

 

03.10 herätys; sämpylä, kahvi ja menoksi. FC Kemin Toimitalolle ovat kerääntyneet Meri-Lapin lahjakkaimmat jalkapalloilijan alut odottamaan bussien lähtöä kohti Joensuuta. Neljältä aamulla minibussien ovet aukeavat ja 16 pelaajaa lähtevät tavoittelemaan unelmaansa. Voitolla avautuu paikka tammikuussa alkavaan SM-karsintasarjaan ja tappiolla tie sinne vaikeutuu huomattavasti.

Klo 9.15 bussien ovet aukeavat ruokailun merkiksi ja pelaajat heräävät valmistautumaan klo 12 alkavaan otteluun. Ruokailun päätteeksi pelaajat pääsevät jaloittelemaan Ukko-Kolin kävelyreitille. Klo 10 pelaajien silmät ovat vielä sumuiset ja Kolin maisemat vielä sumuisemmat. Kuuluu legendaarinen lausahdus Kolin kalliolla ”pelaamaanhan tänne on (p…..e) tultu”. Pelaajat rynnistävät autoihin ja ilmeet alkavat kirkastua, tavoite on selkeä. Tänne asti ei lähdetä neljältä aamulla häviämään.

Klo 11.00 pelipalaveri, kuka pääsee pelaamaan ja kuka ei? Hetki, jota jokainen pelaaja odottaa, olenko aloituksessa vai en? Kauden tärkein ottelu ja valmentaja paljastaa korttinsa. Klo 11.10 ja nopea palaveri on ohitse, 16 pelaajaa singahtaa lämmittelemään ja tunnelma on korkealla.

Peli alkaa FC Kemin hallinnalla, FC Kemi luo tasaiseen tahtiin maalipaikkoja ensin vasemmalta laidalta Paavo Jokisen toimesta ja hetkeä myöhemmin Aapo Mäki-Iso ja Juuso Lippo aloittavat iloiset pallorallit oikealla laidalla. Maaliin palloja ei saada heti toimitettua yläriman ja hyvin pelanneen vastustajan maalivahdin johdosta.

Peli kellossa 25 minuuttia ja FC Kemin puolustuksessa tapahtuu se mitä kokeneet valmentajat aina pelkäävät. Mikäli pelaat alas omalle maalivahdillesi jatkuvasti voi käydä jossain vaiheessa hassusti ja nyt niin kävi. Toppari pelaa maalivahdille hieman löysän syötön ja maalivahti päättää yrittää tehdä pallolla reiän läpi vastustajan. Reikää ei tule, mutta pallo liruu omaan maaliin.

Mitäs nyt? Alkaako joukkue harhautua polultaan? Tuomitaanko pelaajat valmentajan toimesta? Noustaanko tästä? Näitä kysymyksiä pelaajilla varmasti kävi mielessä, mutta mitään sellaista ei onneksi tapahtunut.

Joukkue näyttää harjoituksissa ja kovissa peleissä opittua itseluottamusta. Hei, näitä joskus sattuu ja matka silti jatkuu. Siltä se ainakin sivusta näytti, sillä maalin jälkeen FC Kemi ei antanut vastustajalleen enää pelissä mitään ilmaiseksi.

32 minuutin kohdalla oikeassa laidassa taituroinut Juuso Lippo malttaa mielensä ja odottaa oikeaa hetkeä syöttää maalille. Oikea hetki löytyy ja Paavo Jokinen pääsee viimeistelemään päivän ensimmäisen osuman maaliluukulta täysin vapaana. Puoliajalle mennään 1-1 tilanteessa pelin ollessa suhteellisen tasokasta pelin panoksista huolimatta.

Toinen puoliaika jatkuu siitä mihin ensimmäisellä jaksolla jäätiin. FC pyörittää laitojen kautta peliä ja luo maalipaikkoja varsinkin erikoistilanteista. 55 minuutin kohdalla pelissä alkaa taas tapahtua. FC Kemin oikealla laidalla hyvän pelin pelannut Aapo Mäki-Iso murtautuu vastustajan boksiin ja antaa namupassin Paavo Jokiselle, joka ei erehdy paikasta. 1-2 lukemat taululle ja tuuletukset ovat joukkueella sen mukaiset. FC Kemi hallitsee vielä hetken peliä luoden muutaman vaarallisen maalipaikan. Ottelun loppua kohden Jippo saa luotua painetta FC Kemin maalille, mutta maalin perukoille pallo ei enää ottelussa löydä. FC Kemi tekee ottelussa vielä tarvittavat vaihdot ja päästää irti muun muassa 1998 syntyneen Eetu Alajärven, joka tekee vakuuttavan sisääntulon A-junioreissa.

Valmentaja Kalle Huuskon kommentit ottelusta: Lähdimme aamulla klo 4 kohti Joensuuta hakemaan 3 pistettä, jolla varmistaisimme SM-karsinta paikan talveksi. Jokainen pelaaja pelasi omasta ja tulevien junioreiden tulevaisuudesta. Alueen nuoret haluavat pelata kovia pelejä jo talvella. Jokainen tietää, että ilman päämäärää harjoittelu on suorittamista ja ei välttämättä kehitä heitä. Näillä pojilla sitä pelkoa ei enää ole sillä matka kohti unelmia on tuonut polulle uusia haasteita. Tässäkin voitosta huolimatta tärkeintä pelaajille oli se matka, jolla unelmat saavutettiin. Itse jo pelimatka Joensuuhun oli haasteellinen ja loi pelaajille tunteen miksi haluamme pelata ja voittaa. Aina voittaminen ei ole mahdollista, mutta sen eteen pitää olla valmis tekemään kaikkensa ja selityksille ei ole sijaa. Selittäjille on pöytäpuheissa kyllä aina oikeat sanat tehdä asioita, mutta mene ja tee se, siitä tässä on kysymys. Ei ole kaikille pelaajilla helppoa kirjoitusten ja opiskelujen ohessa lähteä aamulla klo neljä kohti Joensuuta. Näille pelaajille se oli helppoa, koska halu saavuttaa jotain on kylvetty jo aikoja sitten Markku Oksalan pitäessä joukkueen kanssa ”omat Olympialaiset” treenien sisällä.

Joukkue aloitti fysiikkaharjoittelun painisalilla 11 kuukautta sitten Keijo Huuskon johdolla ja sanoin jo silloin pelaajille, että kaudesta tulee haasteellinen opiskelun ja muiden elämän muutosten myötä. Emme tarvitse joukkueeseen selittäjiä, tarvitsemme tekijöitä ja tekijät tulevat tänne salille satoi tai paistoi. Vaikka matkalla itse peliin satoi ja matkalla unelmiin satoi vieläkin enemmän, on nyt kuitenkin aika auringon paisteelle. Olen ylpeä pelaajien kyvystä selviytyä läpi haasteiden. Tässäkin pelissä vaikeuksia satoi niskaan 25 min kohdalla tehdessämme tunaroinnin, josta olen kyllä kuullut, mutta en ollut sitä koskaan aikaisemmin vielä nähnyt. Emme kuitenkaan sortuneet selittelyyn ja penkilläkin painotimme vain seuraavia tilanteita. Peli jatkui siitä mihin se oli jäänyt ja pelaajien itseluottamus kesti koettelemuksen.

Pelasimme hienon ottelun, jossa jokainen pelaaja tiesi roolinsa, kuten on koko kauden tiennyt. Kausi on tuonut pojille roppakaupalla kokemusta ja kovuutta. Olit sitten voittaja tai häviäjä, saat aina mukaasi kokemuksia ja vain vahvimmat käyttävät niitä hyväkseen tavoitellessaan unelmiaan. Urheilu on raaka maailma, jossa selityksille ei ole sijaa, muuten huomaat pian istuvasi itse selittelijöiden pöydässä. Kiitos saavutuksestamme kuuluu kaikille vanhemmille, pelaajille, taustoille, yhteistyökumppaneille ja seuroille. Ilman toimivaa yhteistyötä FC Kemin ja TP-47 kanssa ei tätäkään unelmaa olisi toteutettu. Kiitoksia myös molempien seurojen päävalmentajille Markku Kalermolle ja Oleg Eprintseville antaessanne pelaajille mahdollisuuden taistella itsensä A-junioreisssa Suomen huipulle. Tulevaisuus on myös valoisa, sillä alueella on useita pelaajia, jotka haluavat tavoitella menestystä ja rajojaan. Myös seurojen välinen yhteistyö on näyttänyt epäilijöilleen menestymisen mahdollisuudet täältä pohjoisesta.