Edustus menetti pisteitä jälleen

8.7.2013

Edustus menetti pisteitä jälleen

 

FC Kemin edustusjoukkue jatkoi sarjakauttaan kolmen viikon tauon jälkeen Kolarissa paikallista Kontiota vastaan. Viimeistelyharjoituksissa tapahtuneista loukkaantumisista ja useista poissaoloista johtuen FC lähti matkaan vain kolmella vaihtopelaajalla. Pelistä tiedettiin tulevan vaikea, koska kotijoukkueen arveltiin keskittyvän puolustamiseen ja vieraiden tehtävä olisi viedä peliä. Näin kävikin, mutta alku lupaili kuitenkin hyvää. Jo alkuminuuteilla Iiro Vanha pamautti ylärimaan ja 12min. kohdalla Matias Wiena siirsi FC Kemin johtoon veljensä Tobiaksen syötöstä. Lisäksi 15.minuutilla kotijoukkueen pelaaja sai punaisen kortin tultuaan napit edellä suoraan Iiro Vanhan nilkkaan ja Kontio joutui pelaamaan vajaalla koko loppupelin. Ikäväksi kyllä samassa tilanteessa Iiro loukkaantui sen verran pahoin, että joutui jättämään kentän. Hänet korvasi Aleksi Uimaniemi. Hallinta siirtyi yhä selvemmin FC Kemille, mutta vastustajan puolustuslinja kesti. Kaiken kruunuksi Kontio tasoitti pelin hieman ennen taukovihellystä kulmapotkun pomppiessa flipperin lailla vieraille boxissa kenenkään sitä kunnolla purkamatta. Tauolle lähdettiin siis 1-1 lukemissa.

Toiselle jaksolle FC Kemi muutti hieman ryhmitystään ja jatkoi hyökkäyksiensä myllyttämistä kohti Kontion maalia. Valoa tunneliin saatiin 57min. kohdalla, kun Jani Kähkönen murtautui röyhkeästi vastustajan hyökkäysalueelle ja useammistakin puolustajien rikkeistä huolimatta siirsi pallon päättäväisesti maaliin. Uudet tilanteet seurasivat toisiaan, mutta ratkaisevaa niittiä FC Kemi ei päässyt iskemään. Ja kuten niin usein, vastustajan saamaan sivuvaparin purkupallosta Kontion hyökkääjä upotti upean kierteisen vedon takakulmaan. Tilanne oli 2-2. Eikä siinä vielä tarpeeksi, sillä hetken päästä Jani Kokkila pelattiin yksin läpi, mutta vaatimattomana miehenä hän vielä syötti takaa nousevalle Jani Kähköselle, joka siirsi pallon tyhjään maaliin. Mutta,  mutta.... paitsio. Niinpä niinpä. Kruunuksi tarinalle kerrottakoon vielä, että Mikko Lapa-aho sai katsella punaista korttia hieman ennen pelin loppua käytyään "puhaltamassa vastustajan maalivahdin kumoon".

Joukkue: Tatu Kujanpää, Henri Kupari, Olli Alakärppä, Samuli Lätti, Teemu Lantto, Mikko Lapa-aho, Iiro Vanha, Jani Kokkila, Jani Kähkönen, Matias Wiena, Tobias Wiena. Vaihdossa: Aleksi Uimaniemi, Ville Juvonen, Eetu Pääkkölä.

Valmentajan näkökulmasta:

Edellisen tasapelin jälkeen oli aika tyhjä olo, koska sen verran hengettömästi joukkue oli mielestäni pelannut. Nytkin ensimmäinen tunne oli kohtuullisen voimakas, mutta hetken mietinnän jälkeen tietyt asiat hieman kirkastivat ajatuksia. Olin päättänyt, että loppukaudella harjoittelemme pallonhallintaa, erilaisia pelinrakentamis- ja hyökkäysmalleja ja reagointia pallottomana heti menetyksen jälkeen. Näin todellakin tänään teimme. Loimme lukemattomia paikkoja monipuolisia hyökkäyksiä käyttäen ja jopa kahdella erilaisella pelijärjestyksellä. Pystyimme kääntämään pelin painopistettä mielestäni kiitettävän usein ja enimmäkseen olimme hereillä heti menetyksen jälkeen. Silti ne kultaiset viimeiset syötöt tai ratkaisut vaativat edelleen huomattavaa kehittämistä. Maalinteko ei vain ole helppo laji. Toki myönnettäköön, että jos puhutaan pelkästä tuloksesta, siiman antaminen vastustajalle 2-1 johtomaalin jälkeen ei välttämättä olisi ollut huono asia.